1.6.2016

Velmu-karttapalvelu avasi uuden ikkunan meriluontoon

Teksti:
Jyrki Hämäläinen, merigeologi

Miksi ihmeessä merenpohjan geologiaa pitäisi kartoittaa? Siellähän on vain meren mutaa. Ja mitä hyötyä siitä muka on? Näihin kysymyksiin olen monesti törmännyt. Onneksi vastaaminen on aika helppoa. Tottakai merenpohjaa täytyy kartoittaa! Emmehän me muuten tiedä, mitä siellä on.

Meri vaikuttaa miljoonien suomalaistenkin elämään monin eri tavoin. Siellä kalastetaan ja lomaillaan, matkustetaan laivoilla, sinne rakennetaan, sieltä ruopataan ja sinne läjitetään, pohjalle asennetaan putkia ja kaapeleita. Lista on loputtoman pitkä. Kaikki edellä mainitut toimet vaativat tutkittua tietoa merestä. Ja merenpohja on tuon kaiken perusta.

GTK:n tekemä merenpohjan geologinen kartoitus tuottaa lahjomatonta tietoa juuri tähän tarpeeseen. Yhteiskunta tarvitsee tietoa merestä, jotta ihmistoiminta ja luonnonarvot voidaan sovittaa yhteen kestävällä tavalla.

Tätä työtä on tehty nyt 12 vuotta VELMU:ssa (Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma). Työn ohessa Suomen merialueet ominaispiirteineen ovat tulleet tutuiksi Haminasta Tornioon. On ollut paahtavia hellepäiviä Saaristomerellä, piiskaavaa sadetta Hangon edustalla ja yöttömiä öitä Perämeren pohjukassa. Haapasaaren kaupalla on istuttu iltaa paikallisten kanssa. Halonenkin vieraili siellä silloin presidenttinä ollessaan, mutta ei me häntä nähty. Oli niin kova sumu. Helikopterin pörinä vain kuului.

Työpäivät merellä ovat yleensä pitkiä. Kartoitustyöhön kuuluu kuitenkin se koukuttava ominaisuus, että millä hetkellä hyvänsä voi löytyä jotain uutta ja mielenkiintoista. Kaikuluotaimen näyttöruutua voi tuijottaa lähes hypnoottisena tuntikausia. Koska tahansa siihen voi ilmestyä pohjassa makaava laivan hylky, tai mikä huolestuttavampaa, ennestään tuntematon matalikko! Pohjanäytteiden otossa on sama ilmiö. Vaikka näytteenottopaikan pohjan laatu suunnilleen tiedetäänkin etukäteen kaikuluotausten perusteella, koskaan ei voi olla ihan varma mitä sieltä kannelle nousee.

VELMUn tarkoituksena oli tuottaa yleiskuva Suomen merialueiden ominaispiirteistä. Sen lisäksi saatiin myös paljon uutta ja yksityiskohtaisempaakin tietoa. Kuten se, että Merenkurkulle tyypillisiä De Geer -moreeniselänteitä löytyy myös Rauman edustalta. Työn tulokset ovat nyt nähtävissä uudessa karttapalvelussa ja sieltä löytyvät myös GTK:n tekemät merenpohjan geologiset kartoitukset.

Ja muuten, siellä pohjalla on paljon muutakin kuin meren mutaa: esimerkiksi kalliojyrkänteitä, soraisia harjuja, virtausten mukana liikkuvia hiekkadyynejä, kaasupurkausaukkoja ja vaikka mitä.

Jyrki Hämäläinen

Teksti: Jyrki Hämäläinen

Kirjoittaja työskentelee geologina Merigeologia-yksikössä ja on perehtynyt erityisesti merenpohjan kartoitukseen ja tutkimukseen. Hän toimii myös GTK:n edustajana VELMU-ohjelman projektiryhmässä ja Suomen delegaattina ICES:n merihiekkatyöryhmässä.