20.10.2016

Geoblogi: Paljon melua lyijystä

Teksti:
Tarja Hatakka, Geologi

Yhdysvaltain vaalikampanja on tuonut esiin maan rakennetun ympäristön lyijyongelman. Mutta mikä on tilanne Suomessa? GTK:n geologi Tarja Hatakka kertoo tästä Geoblogin tekstissään.

Tällä viikolla uutisoitiin, että lyijy on noussut Yhdysvaltain presidentinvaalikamppailussa yhdeksi demokraattien vaaliteemaksi. Lyijy on metallinen alkuaine, joka on haitallista ihmisen terveydelle. Erityisesti pienille lapsille ja raskaana oleville naisille lyijy on vaarallinen myrkky. Yhdysvalloissa lyijyaltistusta ovat aiheuttaneet vanhojen talojen ikkunapuitteista rapistuva maali, jota käytettiin yleisesti 1920- ja 1930-luvulla. Yhdysvalloissa lyijyn käyttö maaleissa kiellettiin v. 1978, Suomessa kielto tuli voimaan jo 80 vuotta sitten. Lisäksi lyijystä valmistetut vesijohdot ovat Yhdysvalloissa olleet syynä lyijyaltistukseen.

Lyijyä on luontaisesti kallio- ja maaperässä, ja niitä huuhtovissa pinta- ja pohjavesissä. Lyijy esiintyy kallioperässä lyijyhohteessa sekä muissa kiisuissa. Määrät vaihtelevat kivilajikohtaisesti. Maankuori sisältää lyijyä keskimäärin 15 mg/kg. Rapautumisen yhteydessä lyijy liukenee huonosti. Tutkimusten mukaan Suomen maaperän yleisimmässä maalajissa, moreenissa, on kuningasvesiliukoista lyijyä keskimäärin 2,5 mg/kg.

Ilmakehään lyijyä päätyy luontaisesti maaperän eroosiosta ja tulivuoren purkauksista. Metalliteollisuus, hiilivoimalat, kemianteollisuus, akut ja aiemmin moottoriliikenne olivat merkittävimpiä ihmistoiminnasta aiheutuvia ilman lyijylähteitä. Lyijyä on käytetty mm. lasien ja emalien valmistuksessa, akuissa, luodeissa ja hauleissa, maaleissa väripigmenttinä ja bensiinin lisäaineena.

Geologian tutkimuskeskus on tutkinut lyijyn taustapitoisuuksia Suomen maaperässä sekä taajama-alueilla että niiden ulkopuolella. Kartoituksen tulokset on koottu valtakunnalliseen karttapalveluun (TAPIR). Taajamien ulkopuolella lyijyä on pintamaassa keskimäärin 3,0– 9,6 mg/kg (näytteitä alueesta riippuen 31–102 kpl) ja taajamien pintamaassa 10,4–14,8 mg/kg (näytteitä 50–292 kpl). Pääkaupunkiseudulla lyijypitoisuudet ovat keskimäärin suuremmat täyttömaissa, mediaaniarvo 15,2 mg/kg. Keskimäärin lyijypitoisuudet ovat varsin pieniä, jos niitä verrataan Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) pilaantuneiden maiden ja puhdistustarpeen arviointia varten annettuun lyijyn kynnysarvoon 60 mg/kg.

Taajamakartoituksen maaperänäytteenottoa Helsingissä. Kuva: Timo Tarvainen, GTK
Taajamakartoituksen maaperänäytteenottoa Helsingissä. Kuva: Timo Tarvainen, GTK

Paikallisesti lyijyä saattaa olla maaperässä enemmän, esim. taajamien ulkopuolella maksimiarvot pintamaassa vaihtelivat 6,5 mg/kg ja 28,5 mg/kg välillä ja taajama-alueiden pintamaassa 26,2 mg/kg ja 179 mg/kg välillä. Lyijy sitoutuu hyvin orgaaniseen ainekseen, ja suurimmat lyijypitoisuudet maaperässä ovat runsaasti orgaanista ainesta sisältävissä aineksissa kuten humuksessa ja mullassa. Tutkimusten mukaan Helsingissä humuksen keskimääräinen lyijypitoisuus oli 59,0 mg/kg. Korkeat lyijypitoisuudet maaperässä ovat useimmiten peräisin ihmistoiminnasta.

Pintamaan lyijypitoisuudet Lahden taajama-alueen maaperässä (Hatakka ym. 2014)
Pintamaan lyijypitoisuudet Lahden taajama-alueen maaperässä (Hatakka ym. 2014)

Elimistöön lyijy päätyy maaperästä, lyijymaalia sisältävistä leluista sekä saastuneesta ruuasta tai vedestä. Elintarvikkeista saatavat lyijypitoisuudet ovat Suomessa normaalioloissa niin pieniä, ettei äkillisiä myrkytyksiä synny, mutta pitkäkestoinen altistus pienille pitoisuuksille voi aiheuttaa haittoja Lyijy voi viipyä elimistössä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Elintarvikkeina käytetyistä kasveista eniten lyijyä on merilevissä. Lihatuotteissa korkeimmat lyijypitoisuudet ovat sisäelimissä, erityisesti munuaisissa ja maksassa. Eviran tutkimusten mukaan riistan lihassa voi esiintyä korkeita lyijypitoisuuksia lähellä lyijyluotien ja -haulien osumakohtaa. Geologian tutkimuskeskuksen 1000 kaivon tutkimuksessa Suomessa keskimääräiset lyijypitoisuudet olivat maaperän kaivovesissä 0,04 µg/l ja porakaivovesissä 0,15 µg/l, ja vastaavat maksimipitoisuudet 18,7 µg/l ja 7,0 µg/l. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama (1352/2015) lyijyn raja-arvopitoisuus 10 µg/l ylittyi vain yhdessä kaivovesinäytteessä.

 

Lyijypitoisuudet maaperän kaivovesissä v. 1999 (Lahermo ym. 2002 ).
Lyijypitoisuudet maaperän kaivovesissä v. 1999 (Lahermo ym. 2002 ).

Tutkimusten mukaan Euroopan pintamaissa kuningasvesiliukoisen lyijypitoisuuden mediaaniarvo oli 15,0 mg/kg. Yhdysvaltojen New Orleansissa mitattu pintamaan keskimääräinen lyijypitoisuus oli 212 mg/kg. Helsingin pintamaasta mitattu korkein lyijypitoisuus, 290 mg/kg, on merkittävästi pienempi kuin vastaavat pitoisuudet Lontoosta (> 2000 mg/kg), Dublinista (>3000 mg/kg) ja Trondheimista 976 mg/kg.

Pintamaan lyijypitoisuus Euroopassa (W. De Vos & Tarvainen 2006 )
Pintamaan lyijypitoisuus Euroopassa (W. De Vos & Tarvainen 2006 )

Mittausten mukaan purovesien keskimääräinen lyijypitoisuus on Euroopassa 0,09 µg/l ja Suomessa tulokset ovat 0,23 µg/l. Koko maailman todetut keskimääräiset joki- ja järvivesien pitoisuudet ovat 0,1–10 µg/l. Purosedimenttien lyijypitoisuuksien mediaaniarvo on Suomessa 8,3 mg/kg ja Euroopassa 14,0 mg/kg.

Yhdysvalloissa lyijyä kulkeutuu sisätiloihin kenkien pohjissa, koska kodeissa on edelleen laajalti käytössä kokolattiamatot ja kenkien riisuminen sisällä oleskeltaessa on harvinaista. Lyijyaltistuksen pienentämiseksi Yhdysvalloissa on ohjeistettu asukkaita huolelliseen käsienpesuun, kenkien riisumiseen, ahkeraan kodin imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen.

Suomessa lyijyllä pilaantuneita maita on puhdistettu esimerkiksi vanhoilla teollisuusalueilla ja ampumaradoilla. Ampumaratojen lyijyhaitoista on tehty riskinarvioita ja myös kerrostalojen ulkoseinien mahdollisista lyijyhaitoista on tehty selvitys. Suomessa julkisessa vesihuollossa ei käytetä lyijyä sisältäviä putkia. Lyijy-yhdisteiden käyttäminen bensiinin lisäaineena kiellettiin Suomessa 1990-luvulla ja sienien ja marjojen poimintaan liikenteen valtaväylien ja teiden varsilla on annettu suositusetäisyyksiä.

Pintamaan lyijypitoisuudet ovat merkittävästi pienemmät 60 metrin etäisyydellä päätiestä (tumman harmaa laatikko-jana). Valtioneuvoston PIMA-asetuksessa (Vna 214/2007) annettu kynnysarvo maaperän lyijypitoisuudelle on 60 mg/kg (Jarva ym. 2014).
Pintamaan lyijypitoisuudet ovat merkittävästi pienemmät 60 metrin etäisyydellä päätiestä (tumman harmaa laatikko-jana). Valtioneuvoston PIMA-asetuksessa (Vna 214/2007) annettu kynnysarvo maaperän lyijypitoisuudelle on 60 mg/kg (Jarva ym. 2014).
Tarja Hatakka

Teksti: Tarja Hatakka

Tarja Hatakka työskentelee Geologian tutkimuskeskuksen Ympäristögeologia-yksikössä Espoossa. Hän on ollut GTK:n palveluksessa tutkimusassistenttina v. 1989–1992 ja geologina vuodesta 1993 lähtien toimien mm. pohjaveden ja maaperän geokemiallisissa tutkimuksissa.