28.11.2016

Geoblogi: Suomiko kaivosteollisuuden Kongo? Mineraalitilastot vastaavat

Teksti:
Jussi Pokki, Tutkija

Tällä kertaa Geokatse kohdistuu kaivostoimintaan Suomessa. Kaivoskeskustelu velloo villinä ja siinä on resurssinationalistisia piirteitä. Ulkomaisten yhtiöiden pelätään vievän uusiutumattomat luonnonvaramme ja Suomea on kutsuttu kaivosteollisuuden Kongoksi. Mutta miltä tämä näyttää tilastojen valossa? GTK:n tutkija Jussi Pokki vastaa tähän Geoblogin tekstissään.

Kemin kromikaivos ja rikastamo. Kuva: Outokumpu Chrome Oy.
Kemin kromikaivos ja rikastamo. Kuva: Outokumpu Chrome Oy.

Mineraalitilastoihin kerätään tilastotietoa muun muassa malminlouhinnasta, mineraalien ja metallien tuotannosta ja ulkomaankaupasta sekä mineraalivarannoista ja malmivaroista. Tilastojen pohjalta jatkojalostettua ja tulkittua tietoa (”mineral intelligence”) voidaan käyttää esimerkiksi yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena. Tämä kirjoitus käsittelee eräitä metallimalmien louhintaan ja metallien kaivostuotantoon liittyviä trendejä, jotka käyvät ilmi Suomen mineraalitilastoista. Samalla kommentoidaan Suomen rinnastusta Kongoon.

Kaivosbuumi nosti metallimalmien louhintamäärän ennätyslukemiin

Metallimalmien louhinta Suomessa alkoi kasvaa voimakkaasti vuonna 2008 (Kuvat 1a, b, c). Vuonna 2013 Suomessa louhittiin metallimalmeja enemmän kuin koskaan aikaisemmin, yhteensä 20,8 Mt. Talvivaara oli vuosina 2008–2013 malminlouhinnan määrältään Suomen suurin metallimalmikaivos. Vuonna 2015 metallimalmeja louhittiin 10 kaivoksesta yhteensä 16,9 Mt. Niiden louhintamäärä kasvoi edellisvuodesta 26 %, mikä johtui lähinnä louhinnan uudelleen aloittamisesta Talvivaarassa. Eniten metallimalmeja louhittiin Kevitsan (6,6 Mt) ja Talvivaaran (4,1 Mt) kaivoksissa. Yli miljoona tonnia metallimalmeja louhittiin myös Kemin, Suurikuusikon ja Pyhäsalmen kaivoksissa.

Metallien kaivostuotanto uuteen nousuun

Vuonna 2014 Suomen kaivoksista tuotettiin yhteensä n. 550 000 t metalleja. Suomen kaivosten yhteenlaskettu vuosittainen metallien tuotanto on ollut tätä suurempaa vain vuosina 1965–1988. 1980-luvun lopun jälkeen metallien yhteenlasketun tuotantomäärän osalta kuusi parasta vuotta ajoittuu vuosiin 2010–2015. Tämä johtuu sekä tuotannon alkamisesta uusissa kaivoksissa että Kemin kaivoksesta tuotetun ferrokromin tuotannon valtavasta kasvusta (kuva 1a). Vuonna 2015 yhteenlaskettu metallien kaivostuotanto laski 3 % edellisvuodesta ja oli n. 534 000 t. Sinkin ja nikkelin tuotanto laskivat selvästi Talvivaaran kaivoksen tuotannon romahtaessa (kuva 1b). Kuparia tuotettiin ensimmäistä kertaa 2000-luvulla enemmän kuin sinkkiä (Kuva 1b).

 

Kullan ja platinaryhmän metallien kaivostuotanto kasvanut voimakkaasti

Jalometallien osalta Suomen kaivoksista tuotetaan eniten hopeaa, tyypillisesti noin 10−12 t vuodessa (kuva 1c). Hopea on tuotettu pääasiassa Pyhäsalmen kaivoksesta, mutta vuodesta 2013 sitä on tuotettu myös Kylylahden kaivoksesta ja pienemmässä määrin Suurikuusikon kaivoksesta. Kullan kaivostuotanto lähti todella voimakkaaseen kasvuun vuonna 2009 Kittilän kaivoksen tuotannon ansiosta. Huippuvuotena 2012 kultaa tuotettiin Suomen kaivoksista lähes 9000 kg ja tuotanto oli 8-kertaistunut vuodesta 2008. Suomessa platinan ja palladiumin kaivostuotanto alkoi nykyisissä mittasuhteissaan vuonna 2012 Kevitsan kaivoksen ansiosta. Tämän jälkeenkin Kevitsan vuosittainen platinametallien tuotanto on jo enemmän kuin kaksinkertaistunut.

Suomi on hyvin tärkeä eräiden kriittisten metallien tuottaja Euroopassa

Suhteutettuna tuotantomääriin Euroopassa Suomen metallimalmikaivosten tuotanto on erityisen merkittävää koboltin, platinaryhmän metallien, nikkelin, kromimalmin ja kullan osalta. EU-maissa vain Suomen kaivoksista tuotetaan kobolttia, ja Suomesta tuli vuonna 2012 EU:n selvästi suurin platinaryhmän metallien tuottajamaa. Koboltti, platinaryhmän metallit ja kromi kuuluvat EU:n määrittelemien kriittisten raaka-aineiden joukkoon. Kriittisiksi on määritelty raaka-aineita, joilla on suuri taloudellinen merkitys ja joiden saatavuuteen liittyy mahdollisia riskejä.

Metallimalmirikasteiden viennin arvo 1/13 tuonnista

Joskus kuulee väitettävän, että Suomi olisi kaivosteollisuuden Kongo. Sanonta kuvannee tilannetta, jossa jonkin maan metalliteollisuus on kehittymätöntä ja siksi kaivosteollisuudelle luonteenomaista on malmien vienti ja ”luonnonrikkauksien katoaminen” ulkomaille. Suomessa tilanne on lähinnä päinvastainen. Maassamme on niin paljon metallinjalostukseen keskittyvää teollisuutta, että kotimaiset metallimalmikaivokset eivät pysty tyydyttämään niiden raaka-ainetarvetta useimpien metalliteollisuuden valmistamien metallien, esimerkiksi kuparin, sinkin, nikkelin ja koboltin osalta. Metallimalmirikasteita joudutaankin tuomaan Suomeen valtavia määriä ja esimerkiksi vuonna 2015 metallimalmirikasteiden ulkomaankauppa oli 1412 M€ alijäämäinen. Rikasteista tuotettujen valmiiden metallien ulkomaankauppa luonnollisesti tasapainottaa tilannetta, ja Suomen metalliteollisuuden tuotteiden ulkomaankaupan tase onkin yli miljardi euroa ylijäämäinen. Vuonna 2015 metallimalmirikasteiden yhteenlaskettu tuonnin arvo (1529 M€) oli 13 kertaa suurempi kuin metallimalmirikasteiden viennin arvo (116 M€). Voimme siis mineraalitilastointia hyödyntäen todeta, että ainakin tältä osin Suomi on kaikkea muuta kuin kaivosteollisuuden Kongo.

Lisää aiheesta:

Metallit.

Pokki, J. 2016. Finland: Mineral Policy. In: Tiess, G., Majumder, T. & Cameron, P. (eds.) Encyclopedia of Mineral and Energy Policy. Springer-Verlag Berlin Heidelberg. 7 p. (Electronic publication).

 

Jussi Pokki

Teksti: Jussi Pokki

Jussi Pokki toimii tutkijana Mineraalitalous ja malmigeologia -tulosyksikössä Geologian tutkimuskeskuksessa Espoossa.