1.2.2017

Geoblogi: Se mikä ei kasva, pitää kaivaa (ja kierrättää)!

Teksti:
Toni Eerola, Erikoisasiantuntija

Vuoden ensimmäisessä Geoblogissa GTK:n erikoisasiantuntija Toni Eerola kertoo geologisten luonnonvarojen merkityksestä yhteiskunnallemme.

Ruokailuvälineitä pöydällä.
Ruokailuvälineitä pöydällä. Lautanen on savesta tehtyä keramiikkaa, lasi on valmistettu hiekasta ja ruokailuvälineet ovat metallia.

Veden lisäksi ihmiskunnan olemassaolo on riippuvainen ravinnosta. Ravinto on meille tärkeää ja ruoan ympärille on kehkeytynyt erilaisia kulttuureja ja tapoja. Elääkseen ihminen tarvitsee kuitenkin muutakin. Opimme varsin varhaisessa vaiheessa työstämään kiviainesta työkaluiksi metsästykseen ja maan viljelyyn. Säältä suojautuaksemme opimme rakentamaan asuntoja kallio- ja maaperän luonnonvaroja hyödyntäen. Opittuamme käsittelemään metalleja, alkoi kehitys kohti teollista vallankumousta. Kehitysvaiheemme ovatkin sidoksissa kaivannaisiin ja niiden hyödyntämiseen. Oppia ikä kaikki. Kaivannaisilla on siis ollut ja tulee olemaan merkittävä rooli yhteiskunnan kehityksessä vielä pitkälle tulevaisuuteen, kunnes kenties opimme korvaamaan geologiset raaka-aineet jollakin muulla tavalla.

Sananmukaisesti kaivannaiset eivät kasva, vaan ne pitää kaivaa. Geologisten luonnonvarojen merkitystä on kuitenkin monesti modernissa yhteiskunnassa vaikea mieltää, kun kaiken saa valmiina ”kaupan hyllyltä”. Vaikka maa- ja kallioperän raaka-aineet ovat syntyneet tuhansia tai miljardeja vuosia sitten, ne ovat kuitenkin läsnä jokapäiväisessä elämässämme, vaikka emme sitä välttämättä huomaakaan.

Jokainen meistä kuluttaa tonneittain geologisia raaka-aineita vuodessa. Ilman niitä yhteiskunta pysähtyisi. Ei rakennettaisi, liikenne ei kulkisi, emme käyttäisi tietokoneita tai kännyköitä, ravintoa ei tuotettaisi tarpeeksi, emmekä edes söisi lautasilta haarukoin ja veitsin. Tämä kannattaisi muistaa kun pohditaan kaivoksia. Joidenkin kaivosten ympäristövaikutusten vuoksi jotkut haluavat kaivostoiminnan lopetettavan kokonaan, pannen toivonsa kaivostoiminnan korvaamiseen kierrätyksellä ja kaatopaikkojen hyödyntämisellä. Kierrättäminen ja talteenotto ovat järkevää toimintaa, mutta valitettavasti nämä eivät kuitenkaan riitä korvaamaan raaka-ainetarvettamme. Kaupungistuminen, kehittyvien maiden elintason nousu, ympäristöteknologia, jne. vaativat kasvavassa määrin kaivannaisia.

Metalli tai kivi ei kasva, mutta ne ovat kestäviä, kierrätettäviä ja pitkäikäisiä. Teräs ja kupari ovat nyky-yhteiskunnan tukipilareita ja niitä käytetään rakennuksissa, silloissa, koneissa, sähköjohdoissa ja -kaapeleissa sukupolvien ajan. Tämän vuoksi ne eivät valitettavasti palaudu kierrätykseen tarpeeksi nopeasti, joten terästä (nikkeliä ja rautaa) ja kuparia tarvitaan koko ajan lisää. Elektroniikkateollisuudessa elinkaari on lyhyempi, jokunen vuosi.

Metalleja saadaan vain kaivoksista kaivamalla, jolloin uusille malmiesiintymille on tarvetta kun vanhat ehtyvät. Malminetsintää harjoitetaan uusien malmiesiintymien löytämiseksi. Kaivannaisten löytämiseen ja hyödyntämiseen tarvittavat valtavat investoinnit. Investointien- ja työn määrän huomioiden on selvää että kaivannaisten kierrätettävyyttä pitää kehittää. Arvioiden mukaan elämme jo yli varojemme. Metallit eivät tule kuitenkaan maapallolta loppumaan, mutta niitä joudutaan etsimään vaikeista paikoista ja syvemmältä. Ne ovat myös syntyneet ajan saatossa miljoonien vuosien aikana ja monesti miljardeja vuosia sitten. Siksi mineraalisten raaka-aineiden vastuuton kulutus ja hukkakäyttö ovat kyseenalaista ja jopa geologia loukkaavaa toimintaa. Kierrättämällä kaivannaisten käyttöikää voidaan pidentää, jolloin kunnioitetaan malmia hankalissakin olosuhteissa etsivän geologin työtä josta kaikki saa alkunsa. Hän etsii, jotta niitä voidaan kaivaa sinullekin sinne ”kaupan hyllylle”.

Eli ”rispektii” luonnonvaroille ja niitä etsiville geologeille!

Toni Eerola

Teksti: Toni Eerola

FL Toni Eerola on geologi ja toimii erikoisasiantuntijana Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Mineraalitalous ja malmigeologia -yksikössä. Vuosina 2012-2014 hän veti KaivosAkatemiaa, joka oli yksi hallituksen aloitteista kestävän kaivostoiminnan edistämiseksi Suomessa. Vuosina 2014-2015 hän veti GTK:n Etelä-Suomen yksikön markkinointia ja osallistui VTT:n vetämään Sustainable Acceptable Mining (SAM) -hankkeeseen. KaivosAkatemiassa, SAM -hankkeessa ja Kestävän kaivostoiminnan verkostossa hän osallistui vastuullisen malminetsinnän sidosryhmätoiminnan mallin ja protokollajärjestelmän laatimiseen vuosina 2013-2016. Vuonna 2016 hän oli GTK:n Markkinointi ja viestintä -yksikössä, missä toimitti GTK:n Geoblogia ja Tiedeblogia ja aloitti väitöskirjan valmistelun Helsingin yliopiston monitieteisen ympäristötutkimuksen ohjelmassa aiheenaan malminetsinnän yhteiskuntavastuu ja sosiaalinen toimilupa. Hän seuraa ja tutkii aktiivisesti kaivoskeskustelua ja popularisoi mielellään geologiaa.